Miniloma Kaunisvirran mökillä
Haavan lehdet värisevät tuulessa ja taivas on nyt kirkastunut kokonaan. Ilma on vaihtunut moneen kertaan. Saapuessamme mökille meidät kasteli runsas sadekuuro. Sateen laannuttua lämmitimme kaasugrillin ja pilkoimme siihen paistumaan kananpaloja, maissia, perunoita, porkkanoita ja kukkakaalia. Kuinka hyvältä ne maistuivatkaan parin viinilasillisen kera! Kutsuimme mukaan aterialle myös tuttavan, joka sattui viettämään iltaa naapurimökillä. Olipa mukava kohtaaminen!
Päivällisen jälkeen lämmitimme maisemasaunan puulämmitteisen kukaan ja istuimme mahtavilla leveillä, luonnonmuokkaamilla lankuilla, joista oli tehty kauniit lauteet. Saunasta avautui upea näkymä hämärtyvään iltaan ja jokimaisemaan.
Kaksi kertaa hipsimme mutkittelevaa polkua pitkin rantaan ja pitkälle tukevalle rantalaiturille.
Vesi oli ihanan virkistävää, viileää, mutta ei varsinaisesti kylmää. Laskeuduimme uimaportaita pitkin hämärään pehmeään veteen ja ihailimme kauempana nousevaa usvaa hiljaisessa illassa.
Lepakko kävi muutaman kerran tervehtimässä meitä läheltä pujotellen ilman halki nopeasti ja äänettömästi. Uimme pitkään, kunnes alkoi tuntua viluiselta ja sitten palasimme saunan lämpöön heitellen löytyä sihisevälle kiukaalle.
Illan päätteeksi jäimme istumaan vielä rauhassa pukuhuoneen puolelle rupattelemaan ja nauttimaan sitruunaiset inkiväärioluet.
Nauroimme vedet silmissä ja itkimme vuorotellen puhuessamme ihmissuhteista, elämänkokemuksista ja oppimistamme oivalluksista. Suunnittelimme myös tulevaisuutta, haaveilimme ja punnitsimme erilaisia arvoja elämässä. Kahden pitkäaikaisen ystävän kohtaaminen kerran vuodessa on juhlan paikka!
Niittymaiseman lumoissa
Istun saunarakennuksen terassilla ja ihailen vehreää niittyä ja sen takaa pilkottavaa jokimaisemaa. Joki virtaa hiljalleen liikutellen lumpeenlehtiä veden pinnalla kevyessä tuulessa. Aurinko alkaa pilkistellä pilvien lomasta – osa taivaasta on jo kirkkaan vaaleansininen ja loppukesän lämpö sallii vielä istuskelun ulkona ilman takkia.
Tarkoitus on lähteä kohta kävelylle ja kulkea kauempana näkyvän, joen ylittävän, puisen kävelysillan yli ja Pyhtään vanhan kirkon vieritse leppoisa kävelylenkki.
Palju on täyttymässä vedestä ensin ja lämpiämässä. Pääsemme varmaankin heti lenkin jälkeen pulahtamaan lämpimään veteen. Päiväkylpy on ajatuksena ihastuttava – mikä sen rentouttavampaa!
Valtavan kokoiset sudenkorennot liitelevät mökin edessä, terassilla ja niityn yllä.
Palju on nyt täynnä vettä ja sitä lämmittävä uuninpesä täytetty. On aika lähteä kävelylle tutkimaan lähiympäristön pieniä ihmeitä uteliaana, levänneenä ja mielen tasolla eheytyneenä hyvän ystävän seurassa.
Pyhtään kylän mukavia yllätyksiä
Mökin terassilta katsottuna vasemmalla on korkealle ylöspäin kaareutuva puusilta, joka lienee enimmäkseen kävelijöiden ja pyöräilijöiden käyttämä. Sillan kupeessa seisoo valkoinen hevonen niityllä aitauksessaan aivan lähellä meitä. Se katselee meidän suuntaamme korvat höröllään vuoroin taakse ja vuoroin eteenpäin. Eläin on vaikuttava näky puiden siimeksessä, seisoessaan paikoillaan liikkumattomana.
Jatkamme matkaa ylös sillan kaaren korkeimpaan kohtaan ja pysähdyimme katsomaan jokimaisemaa kumpaankin suuntaan. Ystäväni neuvottelee puhelimessa polttopuutilauksista ja minä keskityn hengittämään syvään ja ottamaan vastaan joen virtauksen myötä laineilevan veden kirkkautta auringon peilatessa siitä itseään. Ihailen korkeita, jykeviä tervaleppiä molemmin puolin jokirantoja.
Peltojen keskellä kulkiessamme hiekkatietä reunustavat kirkkaan keltaiset sarjakeltanot ja aavistuksen verran vaaleammat keltakannusruohot.
Saavumme vähitellen Pyhtään kylän keskustaan ja kierrämme vanhan paanukattoisen kivikirkon ympäri. Ovia koristavat upeat takorautaiset helat ja ikkunoita kauniin vaaleanvihreät puiset kehykset. Kivenheiton päässä kirkolta näköpiiriimme ilmaantuu kyläkahvila Onni, josta juontuukin mieleen spontaani idea pienestä lounastauosta. Tarjolla on muhkeita täytettyjä croissanteja kana-juusto-vihannestäytteillä ja pienet pullolliset mineraalivettä.
Terassin viereen parkkeeraa polkupyöränsä myös tumma komea mies, joka hyvin itsetietoisen hitain elein vetää henkoset savukkeestaan, kunnes rutistaa sen tuhkakuppiin. Sillä aikaa, kun me naiset nautimme eväistämme ulkopöydän äärellä räsymatosta tehdyn pöytäliinan yllä, mies hakee sisältä itselleen kupposen kahvia ja syventyy sitten lukemaan Kouvolan Sanomia. Itsekin löydän samasta lehdestä hauskan artikkelin vanhoista kauniista taloista, joita tulisi vaalia.
Mustikoita ja lakritsaa
Äkkiä säikähdän valtavasti ja suustani pääsee alkukantainen kiljahdus kovaan ääneen, kun käsivarttani pitkin kävelee jättimäisen kokoinen kovakuoriainen, joka putoaa maahan, kun ponkaisen ylös penkistä. Komeaa muukalaistakin alkaa hymyilyttää, vaikka ei hän katsokaan meitä päin kuin pikaisesti vilkaisten. Ilakoimme ystäväni kanssa ja nauramme vapautuneesti kaikkia mahdollisia asioita.
Ystäväni innostuu tilaamaan meille vielä leivokset, jotka puolitetaan kummankin lautaselle. Niin mehevää mustikkapiirakkaa en olekaan saanut aikoihin eikä vaniljakakku häpeä sen rinnalla yhtään. Kaiken kukkuraksi ravintolan emäntä tuo meille kannullisen vettä, jonka koristeena on syötäviä orvokkeja ja vihreitä lakritsiyritin lehdyköitä. Kannun pohjalla jäävät koristeeksi suuret pensasmustikat ilmakuplineen.
Vatsat täynnä ihanuuksia jatkamme matkaa seuraavalle etapille ja arvuuttelemme tien reunaan jykevistä graniittilohkareista rakennettua ojaa, jonka pohjalla lorisee pieni vesiuoma. Mihin tarkoitukseen se on aikoinaan tehty? Jotain vettä siinä lienee kulkenut enemmänkin aikoinaan.
Pientä hiekkatietä pitkin kävelemme kotiin mökille. Paljun tuli oli tietenkin sammunut ja ystäväni sytyttää sen uudelleen. Keitän itselleni kahvit ja nautin kupillisen saunaterassilla aurinkoista kaunista virtaa katsellen.
Ensimmäistä kertaa elämässä paljussa
Paljun lämmetessä parin tunnin ajan puuhastelemme omia juttujamme. Otan esiin akvarellivärit ja paperit ja alan maalaamaan – ei välttämättä edessä näkyvää maisemaa, vaan jotain tunnelmaa tästä hetkestä.
Illan hämärtyessä jo hieman pulahdamme paljun lämpimään veteen. Se tuntuu aluksi kuumalta, mutta pian keho tottuu lämpötilaan. Rentoudumme ja tarinoimme – kertoilemme toisillemme elämänkokemuksiamme ja löydämme yhtymäkohtia. Viisastumme ja syntyy ymmärrystä, kun kokemukset kohtaavat.
Hetken päästä pujahdamme polkua pitkin rantaan ja uimme viileässä joessa pitkään, kunnes tulee kylmä ja palaamme pajun lämpöön.
Paljussa veden pintaan ropsahtelee suuria pisaroita, alkaa sataa. Iholla tuntuu ihana tunne – kylmiä pisaroita putoilee kasvoille ja käsivarsille samalla kun muu keho on lämpimän veden ympäröimä.
Lämmitämme vielä saunan, joka kuumenee hetkessä, jotta tarkenemme paremmin uida joessa. Melkein pimeässä sipsuttelemme vielä viimeisen kerran uimaan.
Illan päätteeksi katamme mökkiin iltapalan – voileipiä, juustoja ja viinipyläleitä sekä juomaksi maitoa ja mustikkakeittoa.
Lopulta vetäydymme makuuhuoneisiimme ja nukumme syvää sikeää unta. Ja näen unta kaukaisista matkoista eri mantereille, kunnes herään uuteen aamuun ja aurinko on taas alkanut paistaa poutapilvien lomasta.
Tämän artikkelin kirjoittaja on mökkivieraamme Tiltu Nurminen. Tiltu on nousiaislainen arkkitehti, joka suunnittelee uusia pientaloja ja vapaa-ajan rakennuksia sekä vanhojen talojen korjauksia ja laajennuksia. Omassa vanhassa hirsitalossaan hän pitää Läxyn Hyvän Mielen Majataloa ullakon kolmessa viehättävässä makuuhuoneessa.
Tiltu vieraili kaunisvirran mökillä elokuussa 2023. Toivotamme Tiltun mielellämme tervetulleeksi myös muille Kotterian mökeille! Skitunäs villa ja vuokramökki Rantakari tarjoilevat upeita merimaisemia ja Struka villa ja vuokramökki Kivikoski sijaitsevat aivan Kaunisvirran mökin läheisyydessä, Strukantien varrella.
Mökkivuokraus, Suomen Kotteria Oy +358400534269, asiakaspalvelu@kotteria.com